Marian ilmestyspäivä
Luuk.1:26–38
 

Enkeli Gabriel ilmoittaa Marialle Jeesuksen syntymän.
Keskiaikainen Biblia Pauperum -maalaus Isokyrön kirkossa.

Mikä on Marian ilmestyspäivän merkitys kirkkovuodessa? Eikö Maria ole tärkeämpi roomalaiskatolisille kuin luterilaisille? Tällaisia kysymyksiä luterilaisen kirkon jäsenet esittävät usein vilpittömän tiedonhalun vuoksi, mutta toisinaan huolestuneina tunnustuksemme puolesta.

Marian ilmestyspäivän merkitys on helppo käsittää, kun lasketaan kuukausien määrä maaliskuun 24. päivästä joulukuun 25. päivään. Niitähän on yhdeksän.

Tästä on helppo päätellä, että kyseinen juhlapäivä liittyy Jeesuksen sikiämiseen. Luterilainen kirkkomme yhtyy sisarkirkkojensa käsitykseen, että Maria tuli raskaaksi samalla hetkellä, kun enkeli toi hänelle ilmoituksen tästä asiasta.

Vaikka Marian ilmestyspäivänä puhutaan Mariasta, juhlan päähenkilö on toinen kuin Maria. Kuka se sitten on? Kun olen arvuuttanut tätä rippikoululaisilta, aika usein olen saanut vastauksen: ”Enkeli Gabriel.” Noo, hyvä arvaus, mutta ei sittenkään oikein.

Luterilainen kirkko ei kiitä ja ylistä Mariaa samalla tavalla kuin roomalaiskatolinen kirkko. Meillä ei myöskään ole tapana rukoilla enkeleitä, vaikka jotkut kristityt haluavat palvoa näitä Jumalan sanansaattajia.

Kuka siis on Marian ilmestyspäivän päähenkilö? Jotta keksisimme oikean vastauksen, meidän on ajateltava uskontunnustuksen kohtaa, jossa sanotaan: ”Sikisi Pyhästä Hengestä, syntyi neitsyt Mariasta.”

Missä osassa uskontunnustusta on tuollainen lause? No, toisessa uskonkohdassa. Ja kenestä toinen uskonkohta puhuu? Pojastahan se puhuu. Ja kuka on Jumalan Poika? Jeesus tietenkin.

Tällaisen päättelyn avulla olen saanut rippikoululaiset ymmärtämään, että Marian ilmestyspäivän päähenkilö on Jeesus. Häntä me luterilaiset kiitämme, ylistämme, rukoilemme ja palvomme ennen kaikkia muita.

Mutta ymmärtääksemme, että Jeesus on välttämätön elämämme ja autuutemme kannalta, meidän pitää avata tuo lause: ”Sikisi Pyhästä Hengestä, syntyi neitsyt Mariasta.” Nimittäin ei ole itsestään selvä asia, mitä se tarkoittaa.

Uuden Testamentin kirjoittamisen aikana tiedettiin, että lapsen alulle saattamiseen tarvittiin miehen ”siemen”. Mitä ei tiedetty, oli seikka, että miehen siemenen täytyi hedelmöittää naisen munasolu, jotta raskaus alkaisi. Koska Maria tuli raskaaksi ilman miehen apua, hänen neitseellisesti synnyttämänsä lapsi oli vapaa ensimmäisten ihmisten syntitaakasta.

Nykyajan tietämyksellä varustettu rippikoululainen kysyy kuitenkin: ”Eikö ensimmäisten ihmisten synti periytynyt Jeesukselle äitinsä kautta?” Erinomainen kysymys! Kyllä se olisi periytynyt, jos Marian munasolu olisi ollut siinä jotenkin mukana. Mutta kun ei ollut.

Kuka on sanonut, että Pyhä Henki tarvitsi munasolun saadakseen aikaan Jeesuksen sikiämisen Marian kohdussa? Ainakaan Raamattu ei anna vihjettäkään sellaiseen suuntaan. Kristillisen uskon mukaista on ajatella, että Jumala omaksui ihmisyyden Marian kohdussa tavalla, jota mikään nykyinen tai tuleva inhimillinen tietämys ei kykene selittämään.

Mihin sitten tarvitsemme sellaisen opin, että Jeesus sikisi synnittömästi Pyhästä Hengestä neitsyt Marian kautta? Siihen antaa vastauksen toisen uskonkohdan lause: ”Kärsi Pontius Pilatuksen aikana, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin.”

Omaksuessaan ihmisyyden Pojassaan Jeesuksessa ja kuollessaan ristillä Jumala itse täytti sovitusuhrin ihmisten synneistä. Toisin sanoen Jumala kuoli puolestamme, jotta me saisimme elää.

Mikä tahansa uhri ei olisi voinut vapauttaa ihmisiä synnin vallasta, vaan Jumalan täytyi kääntää ensimmäisten ihmisten lankeemus, karkotus ja kuolema kuuliaisuudeksi, kotiinpaluuksi ja elämäksi niille, jotka uskovat. Sen hintana oli Jeesuksen, Jumalan Pojan kärsimys ja kuolema.

Jumala on siis lunastanut meidät lapsikseen ja kansakseen kalliilla hinnalla, oman Poikansa kuolemalla. Koska Jeesus oli kuuliainen Isänsä tahdolle ristinkuolemaan asti, Jumala korotti hänet yli kaiken ja antoi hänelle nimen kaikkia muita nimiä korkeamman (ks. Fil.2:9).

Jumalan tuleminen ihmiseksi Jeesuksessa on mitä suurimmassa määrin uskon asia. Samoin ovat uskon asioita Jeesuksen ristinkuoleman tuottama sovitus synneistä sekä Jeesuksen ylösnousemus ja taivaaseen korottaminen.

Voidaksemme olla varmoja, että ne ovat historiassa tapahtuneita asioita, meidän pitäisi matkustaa taaksepäin ajassa ja etsiä Maria, Joosef ja Jeesus ja seurata heidän vaiheitaan. Mutta emme voi tehdä sitä, koska aikakonetta ei ole olemassa.

Monien ratkaisu tähän ongelmaan kiteytyy seuraavaan lauseeseen: ”Uskon sitten, kun näen.” Mutta he eivät tule ajatelleiksi, että sitten kun he saavat nähdä Jumalan sanan todeksi, heidän on myöhäistä enää uskoa, että se on tosi.

Mutta Jumalan vastaus ihmisen epäilyihin on: ”Usko ensin, niin tulet näkemään.” Maria vastasi viestintuojalle, enkeli Gabrielille: ”Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit.”

Omaan tilanteeseemme sovellettuna sama voisi kuulua seuraavasti: ”Olen Herran palvelija. Tapahtukoon minullekin, että sanasi tulee todeksi.”