3. sunnuntai loppiaisesta, Mark.1:29-39, 3. vsk

Markuksen evankeliumissa kerrotaan, että Jeesus aloitti julkisen toimintansa opettamalla, karkottamalla pahoja henkiä ja parantamalla sairaita. Nämä tunnusteot saivat aikaan, että ihmiset suorastaan ryntäsivät sinne, missä hän milloinkin oleskeli.

Martti Haavio on elävöittänyt tätä Markuksen evankeliumin kertomusta seuraavasti:

Kevätpäivä alkoi vähitellen painua illaksi. Aurinko laski Galilean kukkuloiden taa. Jeesus oli palannut kotiinsa ja valmistautui viettämään rauhassa sapatti-iltaa. Mutta silloin alkoi hänen kotinsa pihamaalta ja läheiseltä aukiolta kuulua ääniä ja askelten töminää. Ihmisiä tuli tulemistaan. Kuka toi sylissään sairasta lastaan, kuka tuli itse kalpeana, hoippuen ja ystävien tukemana, ketä kannettiin vuoteella. Eräät kuljettivat mielisairaita ihmisiä. Monet tulivat vain uteliaisuudesta katsomaan, mitä sairaille tapahtuisi.

Sinä päivänä ei Kapernaumissa ollut puhuttu mistään muusta kuin Jeesuksen parannusihmeistä synagogassa ja Simonin talossa. Tieto niistä oli levinnyt kuin kulovalkea. Silloin jokaisen Kapernaumin sairaan ja heidän omaistensa sydämessä virisi uusi toivo: ”Eikö Jeesus voisi auttaa meitäkin?” Sapattina ei voinut kokoontua Jeesuksen luo, mutta kun se päättyi auringon laskiessa, lähti useimmista Kapernaumin taloista ihmisiä etsimään Jeesusta. Illan pimetessä oli väkeä saapunut niin paljon, että näytti siltä kuin koko kaupunki olisi ollut Jeesuksen edessä.

Jeesus ei jäänyt kotiinsa nauttimaan sapatti-illan rauhasta, vaan lähti ulos sairaiden luo. Säälien hän pani kätensä sairaan lapsen päälle. Hän sanoi saastaisen hengen riivaamalle: ”Lähde hänestä.” Hän kosketti vuoteella maannutta halvattua ja sanoi hänelle: ”Nouse.” Ja kaikki he paranivat siinä hetkessä.

Nuo tapahtumat liittyivät Jumalan valtakunnan kevääksi kutsuttuun ajanjaksoon, jolloin kaikkien, jotka saivat kokea Jumalan ylitsevuotavaa armoa, oli helppo uskoa, mitä Jeesus opetti. Sen vuoksi niistä tapahtumista on sanottu:

Missä Jumala saa vaikuttaa,

siellä vesi muuttuu viiniksi

ja valitus ylistyslauluksi.

(Martin Gutl).

Mutta kevät muuttuu kesäksi, kesä syksyksi ja syksy talveksi. Ehkä nyt on Jumalan valtakunnan talvi, koska Markuksen evankeliumissa mainitut ihmeet ja merkit eivät seuraa niitä, jotka uskovat (ks. Mark.16:17-18). Tai sitten Jumalan valtakunnan kevät on jossain muualla kuin meidän keskuudessamme – esimerkiksi siellä, missä evankeliumin vaikutuksen ulottumattomissa olleet ihmiset kuulevat ensimmäisen kerran Jeesuksesta ja ottavat hänet vastaan.

Kristillisen lähetystyön historia todistaa nykyaikaan saakka, että siellä, missä Jeesuksesta tietämättömät ihmiset kääntyvät ensi kerran hänen puoleensa, tapahtuu hämmästyttäviä asioita: taikausko, alkukantainen pelko ja vihamielisyys kaikkoavat, ihmiset raitistuvat ja alkavat viettää siveellistä elämää. On myös sairaita, raihnaisia ja vammautuneita, jotka paranevat ilman länsimaisen lääketieteen apua.

Jumalan valtakunnan kevät on sitä, että Jumalan Henki vaikuttaa voimallisesti ihmisiin. Koska Pyhä Henki toimii Jumalan aikataulujen ja suunnitelmien mukaan, Jumalan valtakunnan kevättä ei voi tuottaa ihmisvoimin. Eikä hengellinen elämä ole jatkuva helluntai, vaan heräämisen ja parannuksen jälkeen alkaa kilvoitus.

Jumalan valtakunta on eräässä mielessä kuulovaltakunta. ”Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana.” (Room.10:17). Seurakunnat joutuvat paneutumaan kaikkialla, missä on paljon kristityiksi kääntyneitä, uusien jäsentensä hengellisen kasvun tukemiseen ja opettamiseen. Ilman tätä työtä kristillisyys näivettyisi itsekeskeiseksi puuhasteluksi.

Missä Raamattua kunnioitetaan Jumalan sanana ja sitä halukkaasti kuullaan, siellä

vesi muuttuu viiniksi,

puute runsaudeksi,

köyhyys rikkaudeksi,

heikkous voimaksi,

valitus ylistyslauluksi

ja kuolema elämäksi.

On näet niin, että Jumalan valtakunta omistetaan uskon kautta Herraan Jeesukseen Kristukseen ja että Herra Jeesus Kristus vaikuttaa sanassa ja sakramenteissa. Ne ovat kuin virvoittava lähde vedettömässä laaksossa (ks. Ps.84:7). Vedetön laakso tarkoittaa maailmaa, jonka keskellä kristityt joutuvat vaeltamaan ja kilvoittelemaan.

Jos uskomme on heikko tai rakkautemme on haalea tai hengellinen elämämme on hukassa, se voi johtua siitä, että emme etsi Jumalaa sieltä, mistä hänet voi löytää. Jeesus ei väheksynyt juutalaisen yhteisönsä jumalanpalvelusta, vaan osallistui siihen säännöllisesti. Tämä on itse kullekin avoin kutsu osallistua seurakuntansa yhteisiin kokoontumisiin (ks. Hepr.10:25).