Palmusunnuntai
Joh.12:1−8


                    Kuva:  Anniina Mikama, Kirkon kuvapankki


Kumpi oli oikeassa – Maria, joka valutti Jeesuksen jaloille pullollisen kallista tuoksuöljyä, vaiko Juudas, joka moitti Mariaa tuhlaavaisuudesta? Öljyn rahallinen arvo vastasi työmiehen vuosipalkkaa.

Taloudellisesti ajatellen Juudaksen lausumaa moitetta voi pitää aivan järjellisenä. Jos työmies hankki vuodessa noin kolmesataa denaria, niin Marian valuttaman öljyn hinnalla olisi voinut yhtenä päivänä ruokkia enemmän kuin kolme sataa ihmistä. Maria haaskasi mahdollisuuden tehdä hyvää.

Juudas vetosi köyhiin. Jeesus oli huolehtinut vähäosaisista parantamalla heidän sairauksiaan, ruokkimalla heitä ja julistamalla heille evankeliumia. ”Eikö olisi ollut paras myydä öljy, joka Marialla oli, ja käyttää varat diakoniaan”, Juudas arvosteli järkevästi.

Tämä puhe vetosi ihmisiin, mutta Jeesukseen se ei tehonnut. ”Sinä, Juudas, voit auttaa köyhiä niin paljon ja usein kuin haluat. Minun hyväkseni et kohta voi tehdä mitään, vaikka haluaisitkin. Jätä siis Maria rauhaan, hän tekee tämän hautaamistani varten.” Jeesus sanoi Juudakselle.

Kysymys, kumpi oli oikeassa, pitääkin kääntää muotoon: kumpi rakasti. Evankeliumi antaa vastauksen, joka ei kaipaa selityksiä. Kyllä Juudas oli oikeassa siinä, että hyväntekeväisyyttä tarvitaan enemmän kuin ylellisyyttä. Mutta tässä tilanteessa Jeesus salli ylellisyyden, sillä rakkaus oli kaikkein tarpeellisin.

Omaisuudesta luopuminen ja itsensä uhraaminen ovat hyödyttömiä tekoja, jos ne eivät tapahdu rakkaudesta. Silloin, kun rakkaus ohjaa ihmisen tekemään hyvää, tulokset ovat moninkertaiset annettuun uhriin verrattuna.

Voi olla, että Juudas kerjäsi Mestarin huomiota, muttei saanut kaipaamaansa tunnustusta. Siksi hän ryhtyi kavaltajaksi. Juudas oli älykäs mies, joka pystyi erittelemään Jeesuksen tekoja ja vertauksia ja muokkaaman niistä poliittisen ohjelman. Juudas rakasti sitä, mitä hän halusi Jeesuksen olevan, mutta ei sitä, mitä Jeesus oli.

Voi olla myös, että Juudas pettyi Jeesukseen, koska Jeesus antoi suuremman arvon yksinkertaisuudelle kuin älykkyylle. Kunnianhimoisena miehenä hän olisi pannut peliin kaikkensa, jotta Jeesuksesta olisi tullut juutalaisten hallitsija. Silloin Juudas olisi päässyt käyttämään valtaa Jeesuksen neuvonantajana. Mutta Jeesus ei tarvinnut hänen älyllistä tukeaan. Jeesukselle riitti, että Juudas hoiti oppilaskunnan taloutta. Juudas olisi halunnut päästä valtionvarain ministeriksi.

Uskon ja hyvien tekojen suhdetta on vaikea hahmottaa. Toisinaan omatunnossa puhuu aivan kuin Juudas: ”Lakkaa palvomasta mammonaa! Myy talosi ja tavarasi. Jakele rahasi köyhille!” Toisinaan taas Martta on äänessä: ”Tuhlaat omaa aikaasi ja muiden, kun istut mietiskelemässä. Nytkin voisit tehdä jotain hyödyllistä!”

Silloin kun rakkaus Jeesukseen synnyttää meissä rakkautta lähimmäisiin, uskomme ja tekomme ovat oikeassa suhteessa keskenään. Silloin taas, kun teemme jotain hyvää hyötymisen toivossa, uskomme ja tekomme ovat epäsuhdassa.

Velvollisuudet ovat tässä suhteessa harmaa vyöhyke. Se, joka hoitaa tunnollisesti ja oikein virkansa tai työnsä, vaikkei kaikkia tehtäviään rakastakaan, palvelee lähimmäisiään. Hän on kuin Jeesuksen vertauksen poika, jolle isä sanoi: ”Mene tänään työhön viinitarhaan” ja joka vastasi: ”En minä halua”, mutta muutti mielensä ja meni. Sen sijaan viranhaltija tai työntekijä, joka laistaa velvollisuutensa, on kuin Jeesuksen vertauksen poika, jolle isä sanoi: ”Mene tänään työhön viinitarhaan” ja joka sanoi: ”Kyllä menen”, mutta ei mennytkään (ks. Matt.21:28–32).

Miten voimme tietää, mikä meitä milloinkin motivoi eli ajaa liikkeelle? Puhtaan motivaation löytäminen on niin vaikeaa, että jos sitä jää odottamaan, mitään hyviä tekoja ei synny. Päinvastoin arka ihminen, jonka omatunto on valmiiksi herkälle viritetty, lannistuu yrittäessään pitää sielunsa puhtaana sen hämäriä nurkkia myöten.

Jotta meissä ja meidän kauttamme tapahtuisi jotain hyvää, meidän pitää noudattaa Jeesuksen opetusta. Hän sanoo: ”Jos te rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni. Minä käännyn Isän puoleen, ja hän antaa teille [toisen] puolustajan, joka on kanssanne ikuisesti. Tämä puolustaja on Totuuden Henki. Maailma ei voi Henkeä saada. Mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy luonanne ja on teissä.” (Joh.14:15-17).

Kristuksen käskyjen täyttäminen on rukousta, paastoamista, lähimmäisen palvelemista, nöyryyttä, pidättymistä tuomitsemasta toisia ja kiitollisuuden osoittamista Jumalalle. Jos hengellistä elämää verrataan puuhun, niin kuuliaisuus Kristukselle on puun lehdet. Puun hedelmiä ovat rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys ja itsensä hillitseminen (Gal.5:22).

Hengellisen elämän viisaus ja vaikeus on siinä, ettei lehtiä pidä luulla hedelmiksi, muttei myöskään pidä kuvitella, että lehdetön puu kantaa hedelmää. Todellinen rakkaus kypsyy niissä, jotka ovat valmiit kantamaan rakkauden mukanaan tuoman vaivan ja kärsimyksen.