9. sunnuntai helluntaista, 1.Kun.18:21-26,36-39; 2. vsk

1730883.jpg

Profeetta Elia toimi kuningas Ahabin ajan Israelissa noin 870–850 e.Kr. Salomon kuningaskunta oli jakautunut kahtia muutamaa sukupolvea aikaisemmin, valtataistelut olivat repineet ja heikentäneet valtakuntia ja kansa oli suureksi osaksi luopunut isiensä uskosta.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Elia pyrki osoittamaan Ahabille ja kansalle, että Israelin Jumala oli todellinen ja voimakkaampi kuin kansan palvomat epäjumalat. Ahab oli luopumuksellaan ja aktiivisella epäjumalien suosimisellaan suututtanut Jumalan. Rangaistukseksi siitä Jumala oli lähettänyt Israeliin kuivuuden.

Kun Elia ja Ahab kohtasivat, Ahab sanoi: "Siinäkö sinä nyt olet, sinä, joka olet saattanut Israelin kurjuuteen?"

Elia vastasi hänelle: "En minä tuo kurjuutta Israeliin. Sitä tuotte sinä ja isäsi suku, kun olette lyöneet laimin Herran käskyt ja kun sinä olet kääntynyt Baalin palvelijaksi. Lähetä nyt koko Israelin kansalle käsky kokoontua minun luokseni Karmelinvuorelle, ja kutsu sinne myös Baalin neljäsataaviisikymmentä profeettaa ja Astarten neljäsataa profeettaa, joita Iisebel ruokkii pöydässään." (1.Kun.18:17-19).

Baalin ja Astarten palvojat ottivat vastaan Elian haasteen: "Huutakoot he avuksi omaa jumalaansa, minä huudan Herraa. Se jumala, joka vastaa tulella, on tosi Jumala." Baalin papit huusivat jumalaansa aamusta puoleenpäivään saakka ja tanssivat uhrialttarin ympärillä, mutta taivaasta ei langennut tuli sytyttämään alttarille tuotuja puita.

Elian kerrotaan pilkanneen heitä: "Huutakaa kovempaa! Onhan hän jumala, mutta hänellä taitaa olla kiireitä. Jospa hän on pistäytynyt tarpeilleen, vai olisiko hän matkoilla? Ehkä hän nukkuu ja herää kohta." (1.Kun.18:27).

Baalin papit huusivat entistä kovemmin, tanssivat entistä hurjemmin ja viiltelivät itsensä verille niin, että iltapäivään mennessä he kaikki uupuivat tantereelle. Mutta mitään vastausta ei tullut taivaasta.

Silloin Elia rakensi vuorostaan alttarin, latoi sen päälle puut ja uhrieläimen lihat sekä kaivoi alttarin ympärille ojan. Sitten hän antoi kastella alttarin kaikki osat niin, että oja tuli täyteen vettä. Kun Elia rukoili Jumalaa ja pyysi vastausta, tuli iski taivaasta alttarille ja haihdutti sen olemattomiin. Silloin kansa kääntyi pois epäjumalistaan ja uskoi Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalaan.

Luukkaan evankeliumissa kerrotaan, kuinka Jeesus matkallaan kohti Jerusalemia kulki Samarian kautta. Hän lähetti edellään sananviejiä valmistelemaan hänelle hyvä vastaanotto.

Erään kylän asukkaat kieltäytyivät ottamasta Jeesusta vastaan. Kun oppilaat Jaakob ja Johannes kuulivat tästä, he kysyivät: "Herra, tahdotko, että käskemme tulen iskeä taivaasta ja tuhota heidät niin kuin Elia teki." Jeesus vastasi heille: "Te ette tiedä, minkä hengen omat te olette. Ihmisen Poika ei tullut ihmisten sieluja kadottamaan vaan pelastamaan." (Luuk.9:54-56).

Oikea jumalisuus ei ollut sitä, mitä Jaakob ja Johannes luulivat sen olevan. He tuohtuivat samarialaiskylän vieraanvarattomuudesta siksi, että heitä oli lapsesta saakka opetettu näkemään samarialaisissa vain pahaa. Kertomus Eliasta ja Baalin papeista hahmottui heidän tajunnassaan siten, että samarialaiset rukoilivat epäjumalia.

Jeesuksella oli kuitenkin toisenlainen käsitys samarialaisista kuin juutalaisilla yleensä. Hän tulkitsi varsin vapaasti uudelleen kaiken, mitä siihen asti oli kirjoitettu ja opetettu. Ja hän perusteli uuden oppinsa sillä, että hän oli Jumalan Poika.

Tällaisen väitteen todistaminen olisi vaatinut ihmiseltä paljon, mutta Jeesuksen kohdalla Jumala piti huolen, että se tuli todistetuksi. Kirkastusvuorella Pietari, Jaakob ja Johannes kuulivat Jumalan äänen sanovan: "Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt." (Matt. 17:5). Kärsimysviikon tapahtumien jälkeen he kohtasivat Mestarinsa ylösnousseena.

Ymmärrämmekö me, mitä Jeesus tarkoitti opetuksillaan ja tunnusteoillaan? Vai kaipaammeko profeetta Eliaa neuvomaan meille tien?

Kun Elia rukoili tulta taivaasta, tuli iski alas ja kulutti uhrialttarin kivineen kaikkineen. Johannes Kastaja todisti Jeesuksesta: "Hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella." (Matt.3:11). Ja Jeesus osoitti ristiinkuolemallaan ja ylösnousemuksellaan, että Johannes puhui totta.

Mutta Jeesuksen tuli ei ollut tuhovoima vaan elävän Jumalan eläväksi tekevä rakkaus, josta jo Vanhan Testamentin runoilija sanoi:

"Rakkaus on väkevä kuin kuolema,

kiivas ja kyltymätön kuin tuonela.

Sen hehku on tulen hehkua,

sen liekki on Herran liekki."

(Laul.8:6).