1. sunnuntai loppiaisesta, 1. vsk
Matt.3:13–17
 


Joulu päättyy loppiaiseen, mutta loppiaisesta alkaa sen todeksi eläminen, mitä saamme omistaa Vapahtajamme kautta. Ensimmäisenä loppiaisen jälkeisenä sunnuntaina puhutaan kasteen lahjasta.
 
Kaste merkitsee Kristuksen seurakunnan jäseneksi pääsemistä. Niillä, jotka on kastettu, on lupaus iankaikkisesta elämästä. He saavat haltuunsa tämän lahjan jo nyt uskon kautta, sillä kaste ja usko yhdessä vaikuttavat pelastuksen (vrt. Mark.16:16).
 
Miten kaste, joka muistuttaa ulkonaisesti pesemistä, voi merkitä jotain näin suurta? Siten, että Jumala toimii kasteessa todellisella mutta näkymättömällä tavalla: Isä ottaa lapsekseen, Poika ristikseen ja Pyhä Henki asunnokseen hänet, joka kastetaan.
 
Usko on luottamista kolmiyhteiseen Jumalaan ja kuuliaisuutta hänen sanalleen. Kristus on Pyhän Hengen kautta niissä, jotka uskovat häneen. Ja toisinpäin: ne, jotka uskovat Kristukseen, ovat hänessä, sillä hän ympäröi heidät armollaan.
 
Kaste on ainutkertainen lahja. Meidän ei tarvitse ottaa sitä uusiksi, vaikka olisimme eläneet monta vuosikymmentä ilman käsitystä kasteen merkityksestä. Jumala ei kysy, millaiset edellytykset meillä on kasteen ymmärtämiseen. Hän kysyy, haluammeko pysyä siinä armossa, jota hän osoitti meille, kun hän otti meidät lapsikseen saadessamme kasteen.
 
Evankeliumit kertovat, että Jeesus meni Jordan-virran luo ottamaan vastaan kasteen Johannekselta, joka oli profeetta. Hän kastoi parannuksen merkiksi, kaikki ne, jotka tunnustivat syntinsä.

Mutta mihin Jeesus tarvitsi kastetta? Eihän Jeesus ollut tehnyt mitään syntiä. Johanneskin sanoi hänelle: ”Sinäkö tulet minun luokseni? Minunhan pitäisi saada sinulta kaste!” (Matt.3:14).
 
Johannes näki asian aivan oikein. Jeesus ei ollut se, joka tarvitsi kasteen, vaan hän antoi kastaa itsensä kaikkien muiden ihmisten puolesta. ”Näin meidän on tehtävä, jotta täyttäisimme Jumalan vanhurskaan tahdon”, Jeesus vastasi Johannekselle (Matt.3:15).

Kun puhdas valkoinen vaate pannaan pesusoikkoon, jossa on virutettu tahriintuneita vaatteita, likavesi värjää puhtaan vaatteen harmaaksi. Kun Jeesus meni kastettavaksi, hän ainoana synnittömänä otti päälleen ihmisten synnit, jotta hän voisi kantaa ne ristille.
 
*

Sen, joka tahtoo olla kristitty sydämeltään, kannattaa varoa sellaista uskontoa, joka on raamatullisempi kuin Raamattu itse.
 
Kristus on antanut kertakaikkisen uhrin ristillä (ks. Hepr.7:27). Ja meidät on kasteessa annettu kuolemaan ja haudattu yhdessä Kristuksen kanssa, jotta alkaisimme elää uutta elämää niin kuin Kristus Isän kirkkauden voimalla herätettiin kuolleista (ks. Room.6:3–5). Sen tähden meillä on yksi Herra, yksi usko ja yksi kaste (ks. Ef.4:5).

Kaste on yksi, kertakaikkinen ja riittävä Jumalan pelastusteko, joka koituu elämäksemme, kun suostumme Herraamme Jeesukseen Kristukseen. Koska kaste liittää meidät Kristuksen seurakuntaan, on tärkeää, että säilytämme yhteyden toisiin kristittyihin. Se onnistuu parhaiten niin, että pysymme kirkkomme tai hengellisen yhteisömme jäseninä.
 
On turha luulla, että seurakunnan ulkopuolella voi pysyä kauan uskollisena Herralle Jeesukselle. On myös turha kuvitella, että pelastua voi ilman Kristusta tai Kristuksen ohi. Taivaassa ei ole takaporttia, jonka kautta sinne voisi livahtaa kenenkään huomaamatta. Sen, joka haluaa pelastua, on tunnustettava sydämessään ja ihmisten edessä, että Jeesus Kristus on Herra.
 
Kuitenkin on totta sekin, että aitoa kristillisyyttä on vaikea erottaa teeskentelystä. Meidän tehtävämme ei ole katsoa niinkään toisiin kuin itseemme. Raamattu kehottaa meitä tutkimaan itseämme ja tekemään parannus joka päivä. Omaan sisimpään on vaikea nähdä. Mutta siitä, mitä sanomme ja miten puhumme, paljastuu, millainen henki meillä on.
 
Vanhoilla kirkkokunnilla on opillinen perinne, jota ne vaalivat huolellisesti ja joka antaa niille luotettavan perustan Raamatun tulkitsemiseen. Perinteestä irrottautuminen sen sijaan tuottaa opillista ja siveellistä sekamelskaa.
 
Jos etsimme aitoa kristillisyyttä, löydämme sen varmimmin sieltä, missä Jumalan sanaa opetetaan puhtaasti ja sakramentit jaetaan oikein. Jumala siunatkoon etsintämme, jotta myös löytäisimme jotain, joka osoittautuu totuuden siemeneksi.