Pyhäinpäivä, Jes.60:19‒21, 2. vsk

Pyhiä ihmisiä ovat ne, jotka ovat saaneet siirtyä Kristukseen uskovina ajasta ikuisuuteen. Mutta pyhiä olemme myös me, kun seurakunnan jäseninä saamme pukeutua Kristuksen vanhurskauteen.

Perille päässeillä pyhillä on yllään – niin kuin Ilmestyskirjassa sanotaan – valkeat vaatteet ja kädessään palmunoksa. Valkoinen vaate kuvaa puhtautta, palmunoksa taas Jumalan kunnioittamista. Perille päässeiden puhdas ilo on loppumaton.

Mutta myös me, jotka teemme matkaa tästä maailmasta kohti sitä maailmaa, joka meille on luvattu, saamme iloita taivasmatkamme varrella. Tämän maailman ihmiset kyllä pyrkivät tekemään panettelun, pilkan ja vainon avulla Jumalan ihmisten elämän hankalaksi. Herra kuitenkin lohduttaa omiaan sanoen:

"Minun apuni on sinun muurinasi ja minun ylistykseni sinun portteinasi. ‒ ‒ ‒. Vanhurskaita ovat silloin kaikki kansasi jäsenet, maa on iäti oleva heidän. He ovat taimia minun tarhassani."

Vuonna 1857 Johan Ludvig Runeberg puki nämä profeetta Jesajan sanat Suomen kansan rakastamaksi virreksi:

Mä taimi olen sun tarhassas
ja varten taivasta luotu,
sun armollisehen huomahas
jo syntymästäni suotu.
(Virsi 490:4).

Olemme saaneet kasteessa lahjaksi Kristuksen vanhurskauden ‒ sen, että Jumala rakastaa meitä Poikansa tähden. Näin meidät, jotka olimme kuin villeinä metsässä kasvaneita viikunapuun taimia, istutettiin hyvään maahan, jotta tuottaisimme runsaamman ja paremman sadon kuin villiviikunat voivat tuottaa.

Tämä ei kuitenkaan anna meille oikeutta pitää itseämme parempina kuin muut ihmiset. Olemme syntisiä, joiden täytyy jatkuvasti taistella itsessämme oleva pahaa vastaan. Emmekä pääse voitolle pahasta muuten kuin Kristuksen armon avulla. Ilomme lähde onkin siinä, että Kristus ei hylkää omiaan. Hänen armonsa on joka päivä uusi.

Kristuksen seurakunnassa meillä on myös ystäviä, jotka kantavat meitä rukouksillaan Jumalan luo. Olisi omituista ajatella, että sellaiset hurskaat veljet ja sisaret, jotka rukoilevat puolestamme täällä ajassa, eivät jatkaisi rukoustyötään Kristuksen luona. Yhtä omituista olisi, jos emme itse rukoilisi rakkaittemme puolesta, olivatpa he eläviä tai pois nukkuneita.

Kun sytytämme pyhäinpäivänä kynttilöitä seurakunnan poisnukkuneiden jäsenten haudoille, osoitamme uskovamme pyhien yhteyteen. Maan päällä kilvoittelevien kristittyjen ja taivaassa riemuitsevien pyhien välillä on jatkuva rukousyhteys. Molemmat yhdessä muodostavat kokonaisuuden, jota kutsutaan Kristuksen kirkoksi.