Helatorstai, Ef.4:7-15, 2. vsk

1508919.jpg

Efesolaiskirjeen neljännessä luvussa Paavali puhuu Kristuksen kirkon ykseydestä. Hän sanoo muun muassa:

"Minä, joka olen Herran vuoksi vankina, kehotan teitä siis elämään saamanne kutsun arvoisesti, aina nöyrinä, lempeinä ja kärsivällisinä. Auttakoon rakkaus teitä tulemaan toimeen keskenänne. Pyrkikää rauhan sitein säilyttämään Hengen luoma ykseys. On vain yksi ruumis ja yksi Henki, niin kuin myös se toivo, johon teidät on kutsuttu, on yksi.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Yksi on Herra, yksi usko, yksi kaste!

Yksi on Jumala, kaikkien Isä!

Hän hallitsee kaikkea,

vaikuttaa kaikessa ja on kaikessa." (Ef.4:1-6).

Näiden sanojen jälkeen tulee kohta, joka kuullaan helatorstain toisen vuosikerran epistolana. Ilman näitä alkusanoja epistolaa on vaikea käsittää, etenkin kohtaa, jossa Paavali sanoo:

"Kun me kaikki sitten pääsemme yhteen ja samaan uskoon ja Jumalan Pojan tuntemiseen ja niin saavutamme aikuisuuden, Kristuksen täyteyttä vastaavan kypsyyden, silloin emme enää ole alaikäisiä, jotka ajelehtivat kaikenlaisten opin tuulten heiteltävinä ja ovat kavalien ja petollisten ihmisten pelinappuloita." (Ef.4:13-14).

Kristuksen kirkko on Paavalin mukaan yhtenäinen silloin, kun se pyrkii säilyttämään Pyhän Hengen luoman ykseyden rauhan siteiden eli seitsemän totuuden avulla. Kun Kristuksen seuraajat pitävät kiinni yhdestä ruumiista, yhdestä Hengestä, yhdestä ja samasta toivosta, yhdestä Herrasta, yhdestä uskosta, yhdestä kasteesta ja yhdestä Jumalasta, silloin on oleva yksi lauma ja yksi Paimen (vrt. Joh.10:16).

Yksi ruumis tarkoittaa tässä seurakuntaa. Niin kuin ihmisruumiissa on vartalo, pää, raajat, kädet ja jalkaterät, niin on myös Kristuksen ruumiissa jäsenet, jotka kukin palvelevat kokonaisuutta. "Vaikka jäseniä on monta, ne kaikki yhdessä muodostavat yhden ruumiin. Ei silmä voi sanoa kädelle: 'Minä en tarvitse sinua', eikä liioin pää jaloille: 'Minä en tarvitse teitä." (1.Kor.12:12b,21). Koska ihmisruumista ei voi silpoa osiin sitä vahingoittamatta, ei liioin Kristuksen ruumiista eli kirkkoa voi hajottaa aiheuttamatta pahaa.

Yksi Henki tarkoittaa, että vaikka armolahjoja on monenlaisia, niiden antaja, Pyhä Henki on sama. "Jumalan voiman vaikutuksia on monenlaisia, mutta hän, joka meissä kaikissa kaiken vaikuttaa, on sama. Hän antaa Hengen ilmetä itse kussakin erityisellä tavalla, yhteiseksi hyödyksi." (1.Kor.12:6-7). Niin kuin henki tekee eläväksi ihmisruumiin, elävöittää Pyhä Henki Kristuksen ruumiin. Hän vaikuttaa niissä kristityissä, jotka käyttävät lahjojaan seurakunnan hyväksi – ovatpa ne lahjat käytännöllisiä, teoreettisia, taiteellisia tai muita.

Yksi toivo tarkoittaa, että kaikille, jotka ovat Kristuksessa, on annettu lupaus ylösnousemuksesta ja iankaikkisesta elämästä. Tämä yksi ja yhteinen toivo suuntautuu siihen valtakuntaan, josta Jeesus on tehnyt seuraajansa osallisiksi ja johon hän on mennyt edeltä tullakseen takaisin kokoamaan heidät sinne, missä hän on (vrt. Joh.14:3). Vaikka Jeesus sanoi: "Minun Isäni kodissa on monta huonetta" (Joh.14:2), on vain yksi Isän koti, taivasten valtakunta.

Yksi Herra tarkoittaa, että niin kuin ihmisruumis on täydellinen, kun siinä on yksi pää, riittää kirkollekin, että Kristus on sen Herra. Ihmiset ottaisivat, jos voisivat, mieluusti itselleen Kristuksen paikan kirkossa, ja ovathan he sitä pöyhkeydessään ja typeryydessään jopa yrittäneet, mutta kaikki sellaiset yritykset ovat kaatuneet mahdottomuuteensa.

Yksi usko tarkoittaa, että kristittyjen on oltava yhtä mieltä siitä miten ja miksi he tulevat vanhurskaiksi Jumalan edessä. Kristillinen usko perustuu täydellisesti siihen, mitä Jeesus teki ihmisten puolesta. Paavalin opetus tekee tyhjäksi muun muassa sellaisen käsityksen, että ihminen voisi tehdä pelastuksensa asiassa yhteistyötä Jumalan kanssa.

"Tämä Jumalan vanhurskaus tulee uskosta Jeesukseen Kristukseen, ja sen saavat omakseen kaikki, jotka uskovat. Kaikki ovat samassa asemassa, sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta, mutta saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi. Hänet Jumala on asettanut sovitusuhriksi, hänen verensä tuo sovituksen uskossa vastaanotettavaksi. Näin Jumala on osoittanut vanhurskautensa. Pitkämielisyydessään hän jätti menneen ajan synnit rankaisematta, mutta meidän aikanamme hän osoittaa vanhurskautensa: hän on itse vanhurskas ja tekee vanhurskaaksi sen, joka uskoo Jeesukseen." (Room.3:22-26).

Yksi kaste tarkoittaa juuri sitä, miltä se kuulostaakin: niin kuin Kristuksen ainutkertainen kuolema riitti uhriksi, joka otti pois kaikkien synnit (vrt. Hepr.9:25-28), riittää kerran saatu kaste siihen, että Jumala katsoo ihmiseen Poikansa uhrin kautta. Paavali sanoo:

"Tiedättehän, että meidät kaikki Kristukseen Jeesukseen kastetut on kastettu hänen kuolemaansa. Näin meidät kasteessa annettiin kuolemaan ja haudattiin yhdessä hänen kanssaan, jotta mekin alkaisimme elää uutta elämää, niin kuin Kristus Isän kirkkauden voimalla herätettiin kuolleista. Kun Kristus kuoli, hän kertakaikkisesti kuoli eroon synnistä. Kun hän nyt elää, hän elää Jumalalle. Ajatelkaa tekin samoin: te olette kuolleet pois synnistä ja elätte Jumalalle Kristuksessa Jeesuksessa." (Room.6:3-4,10-11).

Yksi Jumala, kaikkien Isä, tarkoittaa, että kristityt ovat mitä suurimmalla syyllä velvollisia rakastamaan toisiaan. Usko Kristukseen tekee heistä saman Jumalan lapsia. "Te kaikki olette Jumalan lapsia", Paavali sanoo, "kun uskotte Kristukseen Jeesukseen. Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeneet Kristuksen yllenne. Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi." (Gal.3:26-28).

Ilman Kristusta ja hänestä vuotavaa rakkautta nämä hengelliset totuudet muuttuvat vastakohdikseen: koviksi periaatteiksi, jotka erottavat kristittyjä toisistaan. Ilman sovitusta, lunastusta ja anteeksiantamista evankeliumista tulee lakia, joka kykenee haavoittamaan mutta ei parantamaan.

Sen vuoksi kun eteemme tulee kysymyksiä, joissa haluaisimme tietää, kuka on oikeassa ja kuka väärässä, meidän pitää rukoilla:

Auta meitä, Kristus,

pysymään totuudessasi ja rakkaudessasi,

jotta kasvaisimme kiinni sinuun,

joka olet seurakunnan pää.