Pääsiäispäivä
Luuk.24:1‒12

kirkas_paiva_Siekakonkaalla_pleiska.jpg

Miksi Uuden Testamentin evankelistat Matteus, Markus, Luukas ja Johannes värittävät Jeesuksen elämän, teot, opetukset, kuoleman ja ylösnousemuksen draamallisesti? Sen tähden, että pelkästään älyyn vetoava kerronta ei kosketa ihmistä niin syvältä kuin tunteisiin vetoava kerronta.

Ero on suurin piirtein samanlainen kuin luonnon ja sitä kuvaavien matemaattisten lausekkeiden välinen suhde. Toki jotkut kokevat suurta hartautta pohtiessaan esimerkiksi alkulukujen ominaisuuksia. Mutta suurin osa ihmisistä kokee hartautta saadessaan tuntea elävänsä ja tietäessään, että elämä on lahja.

Meidän ei siis tarvitse todistaa matemaattisesti tosiksi asioita, jotka Uusi Testamentti kertoo Jeesuksesta, kun kosketuspinta, joka meillä on elämään, on tarpeeksi laaja todistamaan, ettei klassinen kristologia ole hurskaan mielikuvituksen tuotetta.

Olen yrittänyt säilyttää laajan kosketuspinnan elämään tutustumalla moniin ihmisiin ja perehtymällä heidän elämänkokemuksiinsa. Samalla olen koettanut pitää yllä suhdettani luontoon, en ainoastaan saadakseni virkistystä vaan pitääkseni niin sanotusti jalkani maassa.

Tämä realismi ei ole kuitenkaan latistanut uskoani, vaan paremminkin on käynyt niin, että olen saanut kokea hengellisen elämäni uudistuvan yllätyksellisillä tavoilla. Kerron esimerkin.

Eräänä pääsiäisenä olin toipilaslomalla leikkauksesta ja hiihtelin metsäsuksilla korkeaa harjua pitkin auringon paistaessa ja hankien kimaltaessa upeasti. Yhtäkkiä kuulin alhaalta laakson pohjalta jonkun laulavan soinnikkaalla äänellä:

‒   Kristus nousi kuolleista, kuolemallaan kuoleman voitti ja haudoissa oleville elämän antoi. (Virsi 90).

Se oli minusta niin erikoista, että aloin tähyillä laaksoon nähdäkseni, kuka siellä veisasi. Harjun juuressa oli hiihtoladun varressa laavu, ja siihen oli pysähtynyt evästauolle perhe, jonka isä makkaraa paistaessaan päästi ilmoille tuon ortodoksisen pääsiäistroparin.

Olin hyvilläni siitä, että pääsiäisen sanoma yllätti minut paikassa, jonne olin vetäytynyt hiljentymään. Tunsin, että kuulemani soinnikas laulu oli vastaus mielessäni olleisiin pohdintoihin.

Siinä tilanteessa oli tuoreutta, joka muistutti enkeleiden viestistä Jeesuksen haudalla: ”Hän ei ole täällä, hän on noussut kuolleista.” Varmaankin siitä syystä tuo kokemus vahvisti uskoani jäi pysyvästi mieleeni.

Luukkaan evankeliumissa kerrotaan, että Pietari, kun hän oli saanut kuulla Jeesuksen haudan olevan tyhjä, lähti sinne juoksujalkaa, kurkisti hautaan ja ihmetteli, mitä oli tapahtunut. Hän ei vielä kyennyt uskomaan, sillä häntä painoi syyllisyys ja häpeä siitä, että ylimmäisen papin talon sisäpihassa hän oli kieltänyt Jeesuksen.

Magdalan Maria, Johanna, Jaakobin äiti Maria ja eräät muut naiset sen sijaan uskoivat, koska he olivat seuranneet Jeesusta ilman kunnian ja maineen tavoitettelua. He ottivat iloiten vastaan sanoman, jonka enkeli heille kertoi, ja lähtivät viemään sitä niille yhdelletoista. Tuona aamuna heidän sydämensä oli pakahtua riemusta.

En liene ainoa ihminen, joka huomaa olevansa kuin Pietari ymmällään tyhjän haudan arvoituksen edessä. Jeesus ei kuitenkaan vastaa järkeni huutoon ja selitä, miten kaikki tapahtui. Hän vastaa sydämeni rukoukseen saada tuntea hänet syntieni sovittajana ja lunastajanani iankaikkiseen elämään.

On olemassa viisaita ihmisiä, joiden mielestä pääsiäiskertomuksessa on tärkeintä, että se koskettaa ihmisten syvimpiä tunteita. Nousiko Jeesus todella kuolleista, on heille toisarvoinen seikka. Mutta ”ellei Kristusta ole herätetty, silloin meidän julistuksemme on turhaa puhetta, turhaa myös teidän uskonne.” (1.Kor.15:14.)

Mitä olisi seurannut siitä, jos apostolien todistus Jeesuksen ylösnousemuksesta olikin taitavasti sepitetty valhe? Siitä olisi seurannut, että kristillinen usko olisi jo kauan sitten hävinnyt maan päältä. Jeesus ei voisi kuolleena vaikuttaa sellaista, että ihmiset sukupolvesta toiseen panevat toivonsa häneen.

Sinä aikana, jolloin Kristuksen kirkko on ollut maan päällä, ihmiset ovat rakentaneet valtakuntia vaikka minkälaisten uskomusten varaan. Kaikki nuo valtakunnat ovat sortuneet tai tulevat sortumaan, mutta Kristuksen kirkko jatkaa olemassaoloaan. Se ei häviä, koska mikään ei voi hävittää ylösnoussutta Kristusta.

Sen vuoksi uskon, vaikka se on järjetöntä, että ”Kristus on herätetty kuolleista, esikoisena niiden joukosta, jotka ovat kuolleet.” (1.Kor.15:20).

Jos kaste ja usko yhdistävät meidät Kristukseen, saamme omistaa kohdallemme apostoli Paavalin sanat: ”Niin kuin kaikki ihmiset Aadamista osallisina kuolevat, niin myös kaikki Kristuksesta osallisina tehdään eläviksi, jokainen vuorollaan: esikoisena Kristus ja sen jälkeen Kristuksen omat, kun hän tulee.” (1.Kor.15:22‒23).

Pitkäperjantai vei Jeesuksen oppilaat murheeseen, mutta pääsiäinen johdatti heidät moninkertaiseen iloon. Pääsiäistä seurasivat helatorstai ja helluntai. Kristus jätti oppilailleen tehtäväksi julistaa koko maailmalle, että kuolema ja kadotusvoimat on voitettu.