10. sunnuntai helluntaista, Luuk.12:42-48, 3.vsk

Päivän aihe Uskollisuus Jumalan lahjojen hoitamisessa peräänkuuluttaa rehtiyttä. Jos olemme rehellisiä tilanteissa, joissa oikean valinnan tekeminen on helppoa, rehellisyytemme näkyy myös tilanteissa, joissa oikean ratkaisun tekeminen voi olla vaikeaa. Mutta jos sorrumme vääriin valintoihin pienissä asioissa, harkintaamme ei kannata luottaa isoissakaan asioissa.

Jeesuksen opetus ei tue yleistä käsitystä, että pikkutarkkuus olisi turhaa tarkkuutta. Jos esimerkiksi remonttimies fuskaa kohdissa, jotka jäävät katseilta piiloon, hänen huolimattomuutensa kyllä paljastuu joskus ja hänen arvostuksensa laskee. Mikä on huonosti tehty, ei kestä yhtä ihmisikää. Mutta mikä on hyvin tehty, säilyy sukupolvelta toiselle.

Apostoli Paavali neuvoi kolossalaisia: ”Mitä teettekin, tehkää se täydestä sydämestä niin kuin tekisitte sen Herralle ettekä ihmisille. Muistakaa, että saatte Herralta palkan, osuutenne perinnöstä. Palvelkaa Herraa Kristusta.” (Kol.3:23-24).

Kristitty ihminen on kutsuttu elämään maailmassa niin kuin Jeesus opetti. Kristityn elämää ohjaa laki, joka on maallista lakia suurempi: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi, koko voimallasi ja koko ymmärrykselläsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” (Luuk.10:27).

Jos rakastamme Jumalaa koko sydämestämme, emme kysy, paljonko meille maksetaan lähimmäistemme palvelemisesta. Jos taas rakastamme Jumalaa puolella sydämellä, suostumme palvelemaan toisia vain, jos hyödymme siitä jollakin tavalla. Kristus kyllä maksaa palkan niille, jotka noudattavat hänen opetustaan. Mutta kannattaa muistaa, ettei sitä palkkaa voi mitata ulos.

Jumalan sana paljastaa sekä hyvän että pahan. Jos sana on puolellamme, mitkään ulkopuoliset syytökset eivät lannista meitä. Mutta jos sana todistaa, että olemme tehneet syntiä, pelkkä muistutus vastuusta tekee meidät levottomiksi. Sen vuoksi on viisasta varjella omatuntonsa ja pyrkiä osoittautumaan Jumalan silmissä Kristuksen luotettavaksi palvelijaksi (ks. 2.Tim.2:15).

Herramme on varannut jokaiselle seuraajalleen palvelutehtävän, joka vastaa tämän lahjoja ja edellytyksiä. Jolle on annettu vähän, olkoon siinä vähässä uskollinen. Joka on saanut paljon, antakoon alttiisti omastaan muille. Sillä tavalla seurakunta rakentuu Jumalan armon varassa todelliseksi uskon, toivon ja rakkauden yhteisöksi.