Eläkkeelle jäätyäni olen vapaa kirjoittamisen pakosta.

Tarkoitan sitä, että voin kirjoittaa, mitä haluan, milloin haluan ja olla kirjoittamatta, kun kypsyttelen ajatuksiani. Työntäyteisimpinä virkavuosinani minun täytyi kirjoittaa monta saarnaa kuukaudessa, laatia toimintasuunnitelmia ja -kertomuksia, valmistella hyvin perusteltuja esityksiä kirkkoneuvostolle ja tehdä paljon muita kynäilysuorituksia.

Nyt ei tarvitse. Oikeastaan voisin olla hiljaa kuin hiiri. Suomalainen sananlasku sanoo: "Puhuminen on hopeaa, vaikeneminen kultaa." Mutta Vanhan Testamentin Saarnaaja sanoo: "On aika olla vaiti ja aika puhua." (Saarn.3:7). Riippuu kontekstista, tilanteesta ja hetkestä, milloin on parempi vaieta kuin puhua ja milloin on parempi puhua kuin vaieta. Sama pätee kirjoittamiseen ja muunlaisiin ulostuloihin.

Kontekstia, jossa nykyajan kynäilijät toimivat, kutsutaan informaatiotulvaksi. Se tarkoittaa, että julkaistua tietoa on enemmän kuin kukaan ihminen tai mikään joukko ihmisiä kykenee seulomaan, lukemaan ja vertaisarvioimaan. Toisaalta sosiaalinen media on tehnyt informaatiotulvalle kyseenalaisen palveluksen muuttamalla sen disinformaatiotulvaksi, mikä tarkoittaa sitä, että tosiasiat häviävät mielipiteille.

Huomiotaloudessa vain peukutukset merkitsevät jotain. Sillä ei ole merkitystä, osoittaako peukku ylöspäin vai alaspäin. Kumpikin suunta on huomion kannalta saman arvoinen. Saako jonkun Facebook- tai Twitter-päivitys kiitoksia, hymiöitä ja sydämiä vaiko naamoja turpa nurinpäin, ilkeitä räkänauruja tai vihapuheeksi luokiteltavia kommentteja, on myös merkityksetöntä huomion kannalta, sillä rahan tekemisen näkökulmasta kaikki käy.

Niiden, jotka julkaisevat kirjoituksiaan sosiaalisessa mediassa lisätäkseen informaatiota, vähentääkseen disinformaatiota ja käydäkseen keskustelua siitä, mikä ylipäätään on faktaa, täytyy uskoa vahvasti, että tosiasioiden esiin tuominen saa ihmismassat tarkistamaan mielipiteitään. Toivotan Korkeimman siunausta, voimaa ja rohkeutta niille harvoille totuuden puhujille.

Tilanteet puolestaan ovat vaihtelevia, kuten jokaisen elämää nähneen ja kokeneen ihmisen voi olettaa tietävän. Uudessa Testamentissa apostoli Paavali neuvoi roomalaisia sanoen: "Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa." (Room.12:15). Jeesus ei sanonut niin, mutta hän teki niin. Kaanan häissä hän muutti kuusi saavillista vettä viiniksi, koska viinin ehtyminen olisi merkinnyt hääilon muuttumista suruksi (ks. Joh.2:1-12).

Toisaalta Uuden Testamentin lyhin ja puhuttelevin jae on: "Jeesus itki." (Joh.11:35). Missä hän itki ja minkä takia? Betaniassa, koska hänen ystävänsä Lasarus oli kuollut. Jeesus kävi siis suremassa menettämäänsä ystävää - siinäkö kaikki? Ei, vaan hän herätti Lasaruksen kuolleista, mikä oli yksi hänen suurimmista tunnusteoistaan.

Joku voi sanoa, että tunnusteoillaan Jeesus herätti paljon huomiota. Niin varmaan herättikin, mutta saamastaan huomiosta hän ei hyötynyt taloudellisesti. Päinvastoin heti Lasaruksen kuolleista herättämisen jälkeen Jeesuksen vihamiehet päättivät ottaa hänet hengiltä (ks. Joh.11:45-53). Miksi he vihasivat häntä? Siksi, että kääntämällä kuoleman elämäksi, murheen iloksi ja pelon rohkeudeksi Jeesus teki tyhjäksi heidän valtansa.

Pelko, kärsimys ja kuolema ovat joidenkin ihmisten valtalähteitä. He vetoavat näihin kolmeen niin hienovaraisesti, että kuulijat ja/tai lukijat eivät huomaa, kuinka heihin vaikutetaan. Kun nykyään jotkut kirjoittajat pyrkivät avaamaan sitä, mitä kristityn vapaus on, he osoittavat ajattelevansa ja toimivansa toisin kuin vallitseva paradigma edellyttää. Lievin seuraamus tästä on, että he menettävät ystäviään. Toivotan kaikille, jotka uskaltavat lähteä leirin ulkopuolelle Mestarin häpeää kantaen (vrt. Hepr.13:13), Korkeimman siunausta. 

Entä hetket? Elämmekö hetkien jatkumossa, vai ovatko hetket toisistaan riippumattomia esimerkiksi niin, että eilinen ei vaikuta tähän päivään ja tämä päivä ei vaikuta huomiseen?

Lyhin aikayksikkö, jolla on merkitys tuntemassamme maailmassa, on nimeltään Planckin aika. Se on noin 5,39 x 10^-44 sekuntia. Koska emme kykene tajuamaan niin lyhyttä hetkeä, kokemuksemme ajasta rytmittyy sen mukaan, minkä pystymme käsittämään, eli sekunteihin, minuutteihin, tunteihin, vuorokausiin, viikkoihin, kuukausiin ja vuosiin.

Kun joku sanoo olevansa hetken lapsi, hän tarkoittanee, että eiliset ovat hänelle menneitä ja että huominen ei ole ihan vielä. Kuitenkin todellisuudessa jokaiseen sekuntiimme kuluu valtava määrä Planckin ajan mittaisia hetkiä, jotka muuttuvat välittömästi menneiksi hetkiksi. Näin ollen jo yksi sekunti on hetkien jatkumo. Ehkä kvanttimaailmassa on olentoja, jotka elävät Planckin ajan hetkiä yksi kerrallaan, mutta ihmisille sellainen on mahdotonta.

Koska elämme ajan jatkumossa, historia vaikuttaa nykyisyyteen ja nykyisyys vaikuttaa tulevaisuuteen. Tämä päivä voi olla erilainen kuin eilinen, vaikkapa sillä tavalla, että eilen oli pohjoistuuli ja kahdenkymmenen asteen pakkanen mutta tänään on etelätuuli ja viisi astetta lämpimän puolella. Kuitenkin sääilmiöt noudattavat pitkällä aikavälillä jotakin kehityskulkua.

Jos purjehtija ottaa tavoitteekseen ylittää valtameri ja hän yrittää sitä niin, että seilaa aina myötätuuleen, hänen täytyy tietää, millä leveysasteilla puhaltavat tasaiset pasaatit. Muuten purjehtija joutuu harhailemaan merellä ajautuen, milloin mihinkin suuntaan. Vastaranta ei lähene, koska purjehtijan navigoimisen taito on heikko.

Kristinuskon totuusväittämiä ei voi todistaa tosiksi lyhyillä havaintosarjoilla elämästä. Historiastaan irrotettuina ne tuntuvat peräti järjettömiltä. Vuosikymmenien varrella olen kohdannut monia, joiden lyhyt elämänkokemus on kannustanut heitä kiivailemaan kristinuskon puolesta tai sitä vastaan. Itsekin aloitin kristityn vaellukseni suuremmalla innolla kuin taidolla.

Mutta jos kristinusko olisi filosofia, vaihtaisin sen johonkin nykyajan ihmisiä parhaiten puhuttelevaan aatteeseen. Koska kristinusko ei ole filosofia, pidän kiinni sen totuusväittämistä ja navigoin niiden avulla elämän valtameren toiselle rannalle. Navigare necesse est, vivere non est necesse. Jokaiselle, joka tekee samoin, toivotan Jaakko Löytyn sanoin: "Soihtunne valaiskoon nyt tätä maailmaa."