Juhannuspäivä

”Yötä ei enää ole, eivätkä he tarvitse lampun tai auringon valoa, sillä Herra Jumala on heidän valonsa.” (Ilm.22:5).

Juhannus on meille suomalaisille keskikesän ja yöttömän yön juhla. Haluamme viettää sen mökillä järven rannassa tai jossakin luonnonkauniissa ympäristössä, mikäli mahdollista. Tälle juhlalle nimensä antanut Johannes Kastaja on monelle suomalaiselle tuntematon henkilö, aivan kuin muistopäivänsä kuokkavieras.

Johannes Kastaja ei ollut niin tylsä tyyppi, että hänet kannattaa unohtaa. Evankeliumit kuvaavat hänet mieheksi, joka pukeutui kamelinkarvaiseen viittaan, söi heinäsirkkoja ja metsähunajaa ja piti tinkimättömiä parannussaarnoja. Hän oli Vapahtajan edelläkävijä. Hänen elämänsä kytkeytyi Jeesuksen elämään ja sai merkityksensä sen kautta.

Johannes kuvaili suhdettaan Jeesukseen sanoin: ”Minä kastan teidät vedellä parannukseen, mutta minun jälkeeni tulee toinen, joka on minua väkevämpi. Minä en kelpaa edes riisumaan kenkiä hänen jalastaan.” (Matt.3:11).

Johannes oli sisäistänyt Vanhan Testamentin profetiat Israelin lunastajasta. Hän uskoi messiaan tuovan tullessaan uuden aikakauden. Johannes sanoi: ”Hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella. Hänellä on kädessään viskain, ja sillä hän puhdistaa puimatanterensa viljan. Jyvät hän kokoaa aittaansa, mutta ruumenet hän polttaa tulessa, joka ei koskaan sammu.” (Matt.3:12).

Johannes oletti vanhan maailman katoavan Jumalan valtakunnan ilmestyessä. Kun Herodes vangitutti Johanneksen eikä uutta maailmaa näkynyt tai kuulunut, Johannes lähetti Jeesukselle sanan: ”Oletko sinä se, jonka on määrä tulla, vai pitääkö meidän odottaa toista?” (Matt.11:2).

Uusi oppi, jonka Jeesus istutti maailmaan, voitti noin kolmen sadan vuoden aikana pakanuuden Rooman valtakunnassa. Kuitenkin kristillinen lähetystyö jatkuu koko maailmassa, sillä sanansa mukaan Herra tahtoo koota valtakuntaansa ihmisiä kaikista kansoista ja kaikista kielistä.

Kun vietämme juhannusta, julistamme maailmalle pelastusta Jeesuksessa Kristuksessa ja odotamme Johanneksen tavoin päivää, jona Herramme saapuu kirkkaudessaan. Juhannuksena luomakuntakin yhtyy tähän odotukseen, sillä yöttömän yön aurinko muistuttaa iankaikkisesta elämästä.

Mutta luomakunta on sidottu katoavaisuuteen siihen saakka, kunnes Jumala luo uudet taivaat ja uuden maan, jossa vanhurskaus asuu. Keskitalvella, kun aurinko ei nouse paljonkaan taivaanrannan yläpuolelle, kaamos on kuin se kylmyys ja pimeys, joka asuu meissä ja jonka voittamiseksi tarvitsemme Jumalan armoa Jeesuksessa Kristuksessa.

Aikakautemme valistuneet ihmiset haluavat kuulla armollista julistusta. ”Maailmassa on jo paljon kärsimystä. Ei sitä tarvitse lisätä syyllistävillä saarnoilla.” he sanovat. Nämä ihmiset eivät ymmärrä, että kun Kristus tulee ja kokoaa seurakunnan luokseen, taivaan valtakunnan ovet suljetaan.

Maailmassa oli paljon kärsimystä jo silloin, kun Johannes Kastaja saarnasi parannusta ja julisti Vapahtajan tulemista. Johannes Kastaja menetti henkensä ehdottomuutensa vuoksi, ja Jeesus Kristus antoi itsensä ristinkuolemaan kaikkien ihmisten syntien vuoksi. Sen tähden Johannes Kastaja sanoo meillekin: ”Tehkää hedelmää, jossa kääntymyksenne näkyy!” (Matt.3:8).

Älkäämme suuttuko nykyajan johanneskastajille, sillä kun kaikki toteutuu, mikä Raamatussa on ilmoitettu, saamme olla heille kiitollisia.