Aika paljon metsää pitää hakata
pois tuulivoimaloiden
ja niiden sähkönsiirtolinjojen tieltä.
Siinä ei näytä merkitsevän mitään,
että metsät ovat maapallon keuhkot.

Tuulivoimaloiden sähkögeneraattoreiden
ja sähkönsiirtolinjojen muuntajien suojakaasuna
käytetään rikkiheksafluoridia,
joka on myrkytön, palamaton ja ilmaa raskaampi kaasu.
Koska rikkiheksafluoridia parempaa suojakaasua ei tunneta,
se on käytössä maailman kaikissa sähköverkoissa.

Kun tuulivoimaloiden teräsrakenteita hitsataan,
halvin siinä työssä käytettävä suojakaasu on hiilidioksidi.
Tästä puhutaan vähän,
mutta hiilidioksidi on edullisuutensa vuoksi
markkinoiden suosituin hitsaamiseen tarkoitettu suojakaasu.

Hiilidioksidilla on huono maine,
vaikka se on paljon heikompi kasvihuonekaasu
kuin rikkiheksafluoridi.
Jälkimmäinen on 22800 kertaa tehokkaampi
alailmakehän lämmittäjä kuin ensin mainittu.
Tämän lisäksi rikkiheksafluoridin hajoaminen ilmakehässä
kestää noin 3000 vuotta.

Energiayhtiöt eivät kerro näistä asioista,
kun ne mainostavat ”päästötöntä” sähköään.
Olisihan huonoa bisnestä tunnustaa avoimesti,
että kaikissa betoni- ja teräsrakentamisissa,
louhinnoissa, maansiirtotöissä ja kuljetuksissa
vapautuu kasvihuonekaasuja
ja muita haitallisia yhdisteitä,
jotka tekevät päästöttömiksi mainostetuista tuotteista
kaikkea muuta kuin ympäristö- ja ilmastoystävällisiä.

Mitä enemmän kulutamme sähköä
ja mitä vähemmän kierrätämme
jo käytössä olleita materiaaleja,
sitä enemmän edistämme globaalin ilmaston epävakautta.
Ihmiskunnan vaikutus tähän kehitykseen on pieni
verrattuna luonnon omiin syklisiin prosesseihin.
Mutta syystä, että globaali ilmasto on kaoottinen järjestelmä,
ilmasto on herkkä pienillekin muutoksille.

Ihmiskunta kykenee siis omalla vaikutuksellaan
katalysoimaan eli nopeuttamaan
globaalin ilmaston kehitystä epävakaaseen suuntaan.
Toisaalta koska tuo kehitys on alkanut
kauan ennen nykyisiä sukupolvia, voidaan kysyä:

”Onko ihmiskunnalla todellinen mahdollisuus
inhibitoida eli hidastaa globaalin ilmaston
joutumista epävakauden tilaan?”

Ehkä voimme tehdä jotakin tulevien sukupolvien hyväksi
olemalla pilaamatta luonnonvaraisia ympäristöjä
ja jättämällä heille mahdollisimman paljon
puhtaita vesiä,
neitseellisiä metsiä ja kosteikkoja
ja myrkyistä vapaata viljelymaata.

Sillä ihminen tarvitsee enemmän sitä,
mitä luonto antaa hänelle,
kuin sitä, mitä hän ottaa pois luonnolta.
”Herra Jumala asetti ihmisen Edenin puutarhaan
viljelemään ja varjelemaan sitä.” (1.Moos.2:15).

Aika paljon on ihmiskunnalla
vielä opittavaa.