5. sunnuntai pääsiäisestä
Luuk.11:5–13


Mailis Janatuinen sanoo eräässä kirjassaan:

”Oman Poikansa ristille lyötyyn käteen
Jumala joutui kerran antamaan käärmeen ja skorpionin.”

(Jää luoksemme: Luukkaan evankeliumi vuoden jokaiselle päivälle, Perussanoma 2000).

Tuo lause avaa oikealla tavalla Luukkaan evankeliumin kohdan, joka lupaa, että sinnikäs rukoilija saa sen, mitä pyytää. Jumala ei ole automaatti, joka täyttää toiveemme heti ja sellaisina kuin ne esitämme. Vaikka hän on runsaskätinen, hän on myös pidättyväinen. Hän odottaa, että opimme pyytämään häneltä asioita, jotka ovat hänen tahtonsa mukaisia ja jotka kasvattavat luottamustamme häneen.

Jeesus perusteli Jumalan hyväntahtoisuutta sanoen: ”Jos kerran te pahat ihmiset osaatte antaa lapsillenne kaikenlaista hyvää, niin totta kai teidän Isänne paljon ennemmin antaa taivaasta Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä pyytävät.” Vaikka Jumala antaa meille jokapäiväisen leipämme, hänen lahjansa eivät ole ensi sijassa aineellisia hyödykkeitä, vaan hän täyttää Pyhällä Hengellään ne, jotka ovat hänen lapsiaan.

Tosin me emme käsitä aina, että Pyhän Hengen saaminen on siunaus. Haluamme jotakin, joka vastaa kulloisia tarpeitamme, mitä ne sitten ovatkin. Tässä mielessä olemme samanlaisia kuin pienet lapset, jotka kauppaan päästyään alkavat mankua karkkia. Jos vanhempi ei taivu lapsen tahtoon, lapsi yrittää päästä tavoitteeseensa huutamisen ja sätkimisen avulla.

Usein lapsen kiusallinen esiintyminen tehoaa vanhempiin. Mutta oppiiko lapsi luottamaan kasvattajiinsa, jos nämä antavat periksi hänen satunnaisille vaatimuksilleen? Ei, vaan lapsi oppii kärsimättömyyttä. Seuraavaksi hän vaatii saada karkin heti suuhunsa, koska hän pelkää, että vanhemmat yrittävät huiputtaa hänet pois makeishyllyn luota.

Pyhä Henki on totuuden, viisauden, armon, rakkauden, lohdutuksen, luottamuksen ja yhteyden henki. Hän opettaa meitä kärsivällisyyteen, itsehillintään ja hyviin tekoihin. Hän auttaa meitä myös näkemään toisten ihmisten tarpeet ja käyttämään voimamme ja aikamme toisten hyväksi.

Koska Pyhä Henki synnyttää ja pitää yllä seurakunnan, tulemme Jumalan kasvojen eteen yhteisten asioidemme vuoksi – emme täyttääksemme yksityiset tarpeemme, vaikka niitä meillä itsekullakin on varmaan repullinen jumalanpalvelukseen tullessamme.

Ajatelkaamme siis oikein. Jos mietimme rukoillessamme sekä omaa asiaamme että jotakin lähimmäisemme asiaa, unohtakaamme se oma asiamme ja rukoilkaamme lähimmäisemme puolesta. Kyllä Jumala tietää toiveemme ja antaa meille, mitä tarvitsemme, meidän sitä pyytämättäkin. Paljon suurempi siunaus on sillä, että muistamme lähimmäisiämme esirukouksessa, kuin sillä, että huolehdimme jatkuvasti itsestämme.

Kun keskustelin tästä aiheesta erään ihmisen kanssa, hän sanoi minulle:

– Omituisinta meissä ihmisissä on,
että usein aivan ilmeisesti haluamme ja pyydämme sellaista,
joka olisi kuin käärme tai skorpioni iankaikkiselle sielullemme.
Sellaista Jumala ei anna, koska harkintavalta on aina Hänellä.

– Pyhän Hengen lahjassa saamme sitten muun muassa oikean rukouksen,
sillä Henki rukoilee sanomattomin huokauksin puolestamme, kun itse emme osaa.

Vastasin hänelle:

– Sisimmässämme on pohjaton kaivo,
jonka vain Jumala voi täyttää rakkaudellaan.
Jokainen ihminen yrittää täyttää sen korvikkeilla siihen saakka,
kunnes tulee tuntemaan Jumalan rakkauden Jeesuksessa Kristuksessa.

En ole parempi kristitty kuin kukaan toinen. Minun on rukoiltava, koska erehdyn niin kuin kaikki muutkin ihmiset, ja erehdyksilläni murehdutan Pyhän Hengen. Kuitenkin hän on kärsivällinen opettaja, joka neuvoo, kuinka voin ja kuinka voimme välttää sielunvihollisen asettamat ansat.

Ehkä emme halua nähdä itseämme sellaisina syntisinä kuin todella olemme. Mutta parantuaksemme meidän on kohdattava totuus. Ehkä pidämme totuutena vakaumuksen, johon olemme tulleet omien pohdintojemme kautta. Mutta Jeesus sanoo: ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.” (Joh.14:6).

Ehkä rakennamme pelastuksemme sen varaan, että Kristuksen kirkolla on uskossa poisnukkuneiden pyhien ihmisten ansiovarasto, josta se voi jakaa armoa ja siunauksia niille, jotka niitä tarvitsevat, ja siten ikään kuin sijaistaa Herraa Jeesusta täällä maan päällä.

Mutta ei, sellaisesta meidän Herramme ei puhunut mitään. Sitä eivät opettaneet apostolitkaan. Eikä Pyhä Henki laske muuta perustusta kuin sen, joka on jo laskettu Jeesuksen, Jumalan Pojan kautta. Kukin katsokoon siis, miten rakentaa (vrt. 1.Kor.3:10–11).

Ehkä oletamme, että vain synnittömien rukoukset tulevat kuulluiksi. Mutta juuri sellainen on sielunvihollisesta lähtenyttä eksyttävää oppia. Rukoile näin: ”Herra, Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua syntistä.” niin tulet varmasti kuulluksi; sillä mieluisinta Jumalalle on huomata syntisen kääntymys.

Jeesus on, niin kuin apostoli Paavali sanoo, kuollut tähtemme, ja enemmänkin: ”Hänet on herätetty kuolleista, hän istuu Jumalan oikealla puolella ja rukoilee puolestamme.” (Room.8:34). Jumalan tahtomat hyvät asiat virtaavat siunauksina elämäämme Jeesuksen lävistettyjen käsien kautta.